Ihmisistä innostuvat ihmisten innostajat

Ihmisistä innostuvat ihmisten innostajat
Minna Levander (M) ja Päivi Saarela (P) käyvät dialogia

Ihmistajua voi kasvattaa ja sen kasvattaminen on tosi arvokasta erityisesti johtavassa asemassa oleville.

M: Mainitsitkin, että ihmistaju syntyy niin, että ensin ymmärretään itseä.  Vasta sitten voi ymmärtää muita.  Onko itsensä ymmärtämiseen mitään oikopolkua?

P: Yksi oikotie, jota harkitusti käytän, sillä se on pikkuisen julma.

Näemme toisissa eri asioita ja monenlaisia epäkohtia.  ”Kun tuo on semmoinen ja tuo on tämmöinen”, yleensä annan sitä juttua mennä aikansa, mutta sitten pysäytän:
”No mitäs tämä, mitä huomioit toisesta, kertoo sinusta ja tämänhetkisestä tilanteestasi? ”

Onko ihmisillä valmiutta pysähtyä asian ja ajatuksen ääreen ja ottaa se vastaan?

Näin vahva interventio voi aiheuttaa torjuntaa. ” Tuokaan ei tiedä mistään mitään! ” voi joku ajatella. Mutta juuri siinä on se juju:
Kaikki mitä minä sanon, kertoo yhtä lailla minusta kuin siitä henkilöstä, josta minä puhun.

M: Näin se on. Joo, aika rohkea interventio.

P: Toisinaan aloitan tällaisella pariharjoituksella uusien ryhmien kanssa. He saavat keskustella minusta siten, että minä en tiedä mitä sanovat.  Kysyn sitten, että mitä huomiosi kertovat sinusta – sillä emme tunne toisiamme. Harjoitus yleensä herättää havainnoimaan omaa ajattelua. Etenen sen intuition varassa, mikä välittyy siitä ryhmästä.

 M: Hyvä harjoitus!  Vasta kun kuuntelee uutta ryhmää, alkaa viritä ajatuksia miten kannattaa edetä juuri tämän ryhmän kanssa. On vaikea etukäteen antaa tarkkaa suunnitelmaa, lupauksia tai tuloksia. Olemme kanssasi puhuneet ja tunnistaneet, että meillä on monta eri viitekehystä. Käytännön kokemus liike-elämässä antaa varmuutta. Työelämä on tarjonnut runsaasti harjoitusta monentyyppisten ihmisten kanssa toimimiseen. Lisänä on monta erilaista opiskelun kautta tullutta viitekehystä.  Minua vähän häiritsee se, kun erotellaan niin vahvasti ”tämä on työnohjausta, tämä on coachingia”, ”coaching on aina hyvin tavoitteellista” ja ”työnohjaukseen tarvitaan pitkä prosessi”.

P: Sekä coaching että työnohjaus ovat tavoitteellista tekemistä, ainakin minulla. Vetäjä ja tilanne vaikuttaa enemmän kuin menetelmä.

M: Pidemmässä prosessissa hyödynnämme erilaisia menetelmiä. Tärkeintä on asiakkaan saama hyöty. Riippuu asiakkaan lähtötilanteesta, siitä mitä he tarvitsevat ja mihin suuntaan he haluavat mennä. Nykyinen työelämä on sellaista, että maali liikkuu ihan koko ajan.

P: Kyllä niin on. Ei ole oleellista mitä nimeä käytetään. Teen sitä, mikä palvelee niitä ihmisiä. Neuvominen ei kuulu coachingiin eikä työnohjaukseen. Mutta jos joku kysyy niin voin neuvoa tai valmentaa toiveen mukaan.

M: Kun osaa säännöt, voi hallitusti poiketa säännöstä. ”Kun asiakkaalla on kova jano ja siinä on vieressä jääkaappi, niin kyllä sä voit sen juoman ojentaa”. Ei tarvitse orjallisesti noudattaa ohjeita. Ohjaajana voimme coachata, työnohjata, mentoroida, valmentaa, sparrata ja fasilitoida aina asiakkaan tarvetta kuunnellen. Kaikki taidot ovat tarpeen ja asiakas päättää tilauksen sisällön.

P: Ohjausprosessiin voi yhdistää valmennusta ja alustuksia työnohjauksen ja coachingin lisäksi, jos näin sovitaan. Näin usein sovitaan ryhmien kanssa, joissa on 6–10 osallistujaa. Kun ryhmä aloittaa kuuntelen heidän tarpeitaan tarkasti ja poimin puheesta alustuksen aiheita.

Suosituin valmennukseni on nimeltään ”Yhdessä eteenpäin”, jossa on erillinen valmennus- ja ohjausosio ja valmennuksen aihe on poimittu edellisiltä kerroilta.

Yleensä aiheet ovat osuneet naulan kantaan ja pääsemme neutraalisti ja syyttelemättä kiinni oikeaan keskusteluun.  Seuraavalla kerralla ryhmä onkin taas uudessa tilanteessa.

M: Olen vakuuttunut, että näin käy ja kuvaan työtapaa yhdessä ääneen ajatteluna. Pelisäännöillä turvaan sitä, että jokainen uskaltaa sanoa sen mitä ajattelee. Ryhmästä aistii tunnetta, puheen alla olevaa ajattelumaailmaa ja yksilöiden moninaisuutta.

Kun arvoni ja ihmiskuvani ovat myönteisiä, ajattelen ihmisistä lähtökohtaisesti hyvää. Ymmärrän ihmisen haavoittunutta ja pelokasta puolta. Sen takia uskallan ajatella ääneen. Kun ajatteluni vastaa sitä mitä sanon, luo se ihmisille turvaa ja luottamusta sekä rauhallisen tilan.

P: Näin minäkin teen ja näin olen saanut syyttelevän henkilöstön hyväksymään esihenkilön, johon he olivat aiemmin purkaneet omaa pahaa oloaan.

Käännän ihmisten näkökulmaa ja katsomme yhdessä jaetun ihmisyyden kautta kokonaisuutta. Tuon parilla lauseella esihenkilön hyvän tarkoituksen ja toiminnan mukaan keskusteluun.  Kyllä kaikki ymmärtävät ihmistä roolin takana ja siihen minä luotan. Jaettu ihmisyys on aina läsnä. Pitää raaputtaa pintaa, että sen saa esille.

Jokainen ihminen, johon joku uskoo, saa kauneuttaan esille.

M: Ihanasti sanottu. Henkilökohtaisissa ohjauksissa luottamuksen tilassa pääsee jakamaan  syvemmän ihmisyyden. On hienoa saada olla osallisena ihmisen kasvussa ja kokea yhteyttä.

P: Kyllä, kyllä.

M: Usein siinä kohtaa voidaan olla herkällä kyynelten alueella ja jotakin hyvin koskettavaa tunnetta on läsnä. Ihminen saattaa olla hämillään, vaikka ne ovat juuri niitä tärkeitä ja rohkeita hetkiä.

P: Sanoit juuri sen, miten itsekin ajattelen.

Ryhmienkin kanssa voi kokea koskettavia hetkiä, kun psykologinen turvallisuus on läsnä. Ryhmän koko vaikuttaa. Suosin alle kymmenen hengen ryhmiä. Pienen ryhmän kanssa työskentely on voimallista ja voidaan päästä yhdessä syvälle.  Kun ryhmällä on haasteita, tulokset paranevat, jos voin yhdistää yksilöcoachausta ja ryhmäprosessia.

M: Olen täsmälleen samaa mieltä. Entä mitä mieltä olet tilanteista, joissa on haasteita johtamisessa – tunnistettuja tai pinnan alta kumpuavia ja on monen kerroksen johtajia. Coachaatko hierarkiatasoja erikseen?

P: Molemmissa on puolensa ja lähden mielelläni alkuhaastatteluilla ja yksilöcoachauksella liikkeelle. Pitää hyväksyä realiteetit ja riisua hierarkiaa ihmisiltä. Kaikki ei ole valmiita luopumaan ”hierarkian takista”, joka heillä on päällään. Välillä se takki on tosi paksu ja ollut pitkään päällä. Jos henkilö ei ole valmis siitä luopumaan, lähdetään sitä avaamaan nappi kerrallaan.

Tulee mieleen eräs tilanne vuosien takaa. Johtaja herkistyi tilanteessa, kun hänellä oli sisäinen hätä ja avun tarve. Hän oli tottunut menestymään ja nyt hän oli saanut huonoa palautetta. Hän herkistyi ja tavallaan näin hänen kaunista sisintään siinä.

Seuraavalla kerralla häntä nolotti ja hän yritti jotenkin korjata sitä avautumistaan ja palasi hetkeksi työroolinsa suojaan. Oli minusta niin hienoa, kun hän rohkeni olla aitona haavoittuvana itsenään siinä, sellaisena kuin me ihmiset olemme. Uskon, että kokemus vahvisti häntä johtajana.

 M: Tulee mieleen, että kun puhutaan että pitää olla psykologisesti turvallinen ympäristö niin johtajan ”pitää olla autenttinen ja auki”. Voin kuvitella, että voi tuntua ahdistavalta, kun sinulle kerrotaan, että pitää olla erilainen, kun olet. On vaativaa olla rohkeana sisäisen pelon myllertäessä ja olla inhimillinen keskeneräisyydestään huolimatta. Kuten kuvaat, siinä ihminen on haavoittuvassa tilassa.

Coachin ja työnohjaajan tuki on arvokasta johtajan transformaation ja sisäisen ihmisenä kasvun prosessin kannalta. Kuljen ihmisen rinnalla hänen toiveensa kuunnellen. Asiakas itse tietää saako hän hyötyä yhteisestä ajattelustamme. Kun löytää itselleen sopivan coachin yhteistyö eli yhdessä ajattelu voi jatkua vuosia.

P: Yksilöllinen kasvu mahdollistuu johtajan kanssa työskentelevien ihmisten tuella ja erilaisissa kollegiaalisissa ryhmissä. Sisäinen muutos peilautuu johtajan käytännön tekemisen ja vuorovaikutussuhteiden kautta. Käytännön tuki ruokkii johtajan sisäistä varmuutta.

M: Luottamukselliset kohtaamiset luovat turvaa ja tukevat muutosta. Coachin ohjauksessa ajatteluaan kehittävä ihminen saa kilpailuedun. Kaikkea ei voida eikä haluta jakaa työyhteisön jäsenten kanssa. Keskusteluista kanssani ei jää mitään muistiinpanoja.

P: Minä näen asioita kuvina. Kun henkilö tulee coachaukseen tai työnohjaukseen, hän usein tietää kulkevansa ohuen jääkerroksen päällä, jonka hän voi halutessaan avullani rikkoa. Hän tarvitsee minulta tukea, jotta rohkenee rikkoa tämän oppimista estävän kerroksen.

Kehittyminen, omaan keskeneräisyyteen ja itsensä eri puoliin tutustuminen voi pelottaa, siihen itse kukin tarvitsee tukea.  Yhdessä etenemme askel askeleelta syvemmälle, siihen asti kuin coachattavalla on sillä hetkellä valmiuksia.  Kanssakulkijana oleminen, jaettu ihmisyys luo yhteyden joka tukee ohjattavan kasvua.

M: Joskus ihminen pelkää, että ”uuden minän” kokemus katoaa. Coaching- prosessi jättää pysyvän jäljen ja kasvu jatkuu arjessa. Elämä imaisee helposti takaisin sinne ylös pinnalle ja kovaan vauhtiin. Silti ihminen muistaa ne vaikuttavat syvemmän tietoisuuden hetket. Käytämme molemmat itsekin coachingia oman jatkuvan kehittymisemme tukena.

Miksi ihmistuntemuksen kehittämisestä kannattaa maksaa moniosaaville valmentajille?